perjantai 20. marraskuuta 2015

Marraskuun mietteitä


Tervehdys kaikki asukastalon blogin lukijat!

 

Aloitin syyskuussa  Kylämajassa asukastalotyöntekijänä,  kesällä uusiin tehtäviin siirtyneen Minna Miettisen tilalla.

 

Päivät ovat olleet niin tapahtumarikkaita ja kohtaamisten täyteisiä, että ehdin vasta nyt kirjoittamaan tänne asukastalon blogiin - pahoitteluni hiljaiselosta tällä rintamalla!

 

Toivottavasti teillä kaikilla on syksy sujunut valoisissa merkeissä   - tai jos näin ei ole, toivottavasti ympärillänne on läheisiä ihmisiä, joiden tukeen voitte nojautua.  Kylämajan vuoden 2016 teemat ovat muuten YSTÄVYYS ja VÄLITTÄMINEN, vastalauseena yhä lisääntyvälle yksinäisyydelle. Haastan kaikki blogin lukijat miettimään, mitä voisimme yhdessä tehdä Matinkylä-Olarin alueen asukkaiden sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Esimerkiksi, voisitko juuri sinä soittaa naapurisi ovikelloa ja kutsua hänet kahville - vaikka Kylämajaan? Olette lämpimästi tervetulleita.

 

Jotta asukastalo Kylämaja voisi entistäkin paremmin toimia kaikkien kohtaamispaikkana, jossa kenenkään ei tarvitsisi tuntea itseään ulkopuoliseksi, järjestämme nyt marras-joulukuussa kyselyn kävijöillemme. Linkki kyselyyn löytyy asukastalon kotisivuilta www.kylamaja.fi (paperiversiota löytyy myös Kylämajan olohuoneesta). Kyselyyn vastaaminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista, kenenkään ei ole pakko kyselyyn vastata. Toivomme kuitenkin, että mahdollisimman moni vastaisi: jokaisen mielipide on arvokas ja näin voit osallistua toiminnan kehittämiseen. Mikäli teillä on ideoita siitä, minkälaista ensi vuoden teemoihin liittyvää toimintaa voisimme talvella ja kevällä järjestää, voitte vaikkapa kirjoittaa ideanne kyselyn viimeiseen kohtaan ”Mitä muuta haluaisit sanoa", tai lähettää ideoita minulle sähköpostilla.

 

Itse en muuten yhtään tykkää marraskuusta, joka on mielestäni vuoden masentavin kuukausi. Tässä marraskuussa oloani on kuitenkin helpottanut lämmintä, valkoista valoa keittiööni levittävä joulutähti, joka loistaa ikkunassa kuin majakka loppusyksyn pimeyteen. Tähti saa olla ikkunassa koko talven, ehkä jopa pääsiäiseen asti. Lisäksi teen usein päivällispöydässä (ääneen lasten kanssa) seuraavaa harjoitusta: "Kolme asiaa, joista olen tänään kiitollinen...".  Yksinkertaiset keinot, ne ovat monesti parhaimpia.

Millä keinoilla sinä taistelet loppusyksyn pimeyttä vastaan?

Lämmöllä,

Riikka/Kylämaja

 

 

Psst! Olisi muuten erinomaisen mahtavaa, jos Kylämajan blogiin löytyisi muitakin kasvoja kuin omani. Tuntisiko joku teistä lukijoista inspiraatiota tähän hommaan? Voit kirjoittaa vaikka kerran kuussa tai harvemmin, kaikesta maan ja taivaan välillä, esimerkiksi mietteitäsi liittyen asukastaloihin, ihmisten kohtaamiseen, vuodenaikoihin, kulttuuritapahtumiin. Ehkä haluat kannustaa muitakin itsellesi rakkaan harrastuksen pariin? Ehkä haluat valaa rohkeutta ja tulevaisuudenuskoa kanssaihmisiin?

Blogiteksti voi myös olla (oma) runosi tai muu mietelmä, ottamasi valokuva ja muutama virke siihen liittyen. Jos olet kiinnostunut tästä, laita kirjoittamasi teksti (ja mahdolliset kuvat) minulle sähköpostilla (riikka.koola(at)kalliola.fi), niin minä laitan sen tälle sivulle. Tekstin ei tarvitse olla pitkä, kunhan se on omasi ja annat meille luvan sen julkaisuun. Kiitos kaikille jo etukäteen!


perjantai 12. kesäkuuta 2015



Lähdön kynnyksellä!
Kevät tuli ja meni, ja lämmintä kesää tekee hitaasti, mutta varmasti. Tänäkin vuonna! Ihmisen mieli on jo kääntynyt lomaa kohden. On mielessä hiekkarantoja, kallion koloja, eväsretkiä ulkona ja lepoa. Aion minäkin ottaa leivät voipaperiin, kahvia termariin ja dekkarin kainaloon. Ja hyvä niin – annetaan mielen liidellä rentona ja latautuen.


Tähän kesään astun myös haikein mielin. Elämänpurteni, sallittakoon tämä klisee, suuntaa keulansa kohti uusia rantoja. Heitän ankkurini toiseen poukamaan ja kokeilen siipiäni. Miten tuuli kantaa, se jää nähtäväksi. Tuttu ja turvallinen on aina haikea jättää, mutta toisaalta, tässähän on mahdollisuus myös uudistua ja saada lisää arvokkaita näkökulmia. Muutos ei ole aina pahasta. Vaikka joudunkin nenäliinapaketin kanssa pitkään kulkemaan.


Sydämeeni jää pysyvä jälki Asukastalo Kylämajasta, ihmisistä, tunnelmista, tuoksuista ja väreistä. Se ei katoa. Ei totta vie.


Tule, sinä ystäväni, tule syksyllä taas asukastalolle. Tule tuomaan oma värisi muiden värien joukkoon. Tule suuresti ihastumaan, ja vähemmän vihastumaan. Tule yksin tai tule yhdessä. Ja jos mielesi sykkii kirjoittamiselle, ota Asukastalo Kylämajan blogi omaksesi. Kerro ja jaa asioita. Siinäpä oiva tehtävä vapaaehtoiselle – ota yhteyttä!


Lämmin kiitos yhteisestä ajasta!

keskiviikko 11. helmikuuta 2015